keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Minä ja cerpin pirulainen

Aikuisuuteen kuuluu elämän risaisuuden hyväksyminen. Kun tuhannennen kerran antaa itselleen anteeksi samasta asiasta, ei ole enää varaa tuomita muita.— Tommy Hellsten

Oon viime päivinä miettiny paljon itseeni ja mun cerppiä.Ollaan jo pitkän aikaa, monen monituista vuotta kuljettu "käsikynkkää" riippumatta omasta tahdostani. Mietteet lähti siitä, kun juttelin viimeisimmän pomoni kanssa. Siitä on jo 5,5 v, kun olin työelämässä mukana. Sitä ennen olin vuoden töissä, juu ja siitä vuodesta varmaan 40% sairauslomalla. Kun olin ollut jotain vuoden-pari pois töistä (siis ennen tätä jaksoa) olin työkokeilussa niin omassa kuin konttori työssä. Ei tullut mitään ja jossain vaiheessa sitten olin työklinikalla tutkimuksissa jossa mut todettiin työkyvyttömäksi ja tässä mä kuitenkin olen... Jälleen kerran jättänyt eläkepäätöksestä valituksen.
Mä niin en jaksa tätä enää!!
Miten pystyn kertoa kuinka kovat kivut mulla on? Voin kertoa sen miten kivut invalidisoi minut, mutta sekään ei riitä.. 
Mä oon jotenkin kyllästynyt siihen jatkuvaan selittelyyn miten ja miksi voin mitenkä voin. Helpompaa on olla kokonaan hiljaa tai vastata kyselyihin voinnistani vain "ok päivä kerrallaan"...
Oon jaksanut kyllä iloitakin! Fb:n crps ryhmä on iso henkireikä mulle. Ja onpa sieltä löytynyt muutama henkilö kaverilistalle myös. Ellet sinä ole löytänyt tietäsi sinne niin tulehan mukaan!On hienoa kun voi jutella asioista sellaisten henkilöiden kanssa jotka puolesta sanasta ymmärtävät mistä puhutaan.
Tän syksyn aikana oon ymmärtänyt paremmin kuin koskaan sen kuinka stressi vaikuttaa cerppiin. Maailman kamalin syksy!!Kunpa olisi jo joulu niin pian olisi tammikuu ja alkaisi päivät pitenemään.. Ensi vuodesta tulee varmasti paljon paljon parempi, kuin kuluva vuosi. Huonompaa ei voi tulla.Korpeaa *keleesti, kun cerppi pilasi syksyn neuleleiri ja nyt jää tampereen kässämessut väliin, mutta joulun jälkeen voi alkaa jo odottamaan kevään neuleleiriä ;)
Ensi viikolla hyppään lentokoneeseen ja lähden etelä-ruotsiin KarlshamniinVaikka matkan syy on suru-uutisesta johtuva niin pakko on tunnustaa, että on kiva päästä sinne monen vuoden jälkeen. Ja pääsen samalla viettämään lähes viikon kummityttäreni kanssa. ♡
Mitenkähän matkaan osaisi valmistautua? En kuitenkaan malta siellä mennä makaamaan tarpeen tullen... Varoitin Ukko-kultaa, että taitaa mennä makoiluksi kun tulen himaan.
Miten Te toimisitte? Malttaisitteko levätä riittävästi?


                                  <3  Pia-Marina

2 kommenttia:

  1. En voi kuin toivottaa voimia ja jaksamista. Varmasti tulee rankka reissu. (Kirjoitan "tulevaisuudesta käsin", joten kommenttini voivat olla hieman outoja, kunnes "pääsen ajan tasalle" tässä blogissa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EHih, tää blogi on niin uus että ajantasalla on lukija väkisinkin :)

      Poista