sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Anteliaisuutta on antaa enemmän kuin voi, ja ylpeyttä on ottaa vähemmän kuin tarvitsee.— Runoilija Kahlil Gibran (1883-1931)
Pitkästä aikaa muutama sana käsitöistä.Kovin on hitaasti kutominen sujunut ja sekös mua hermostuttaa. Mä haluaisin kaikki valmiiksi heti tyyliin eilen. Nyt on se aika vuodesta, että pipoille alkaa olla tarve. Perheen Nuori-Mies kävi kahvilla tässä päivänä eräänä ja kertoi hukanneensa pipon jota eniten käyttää. Toki hänellä on pipoja muitakin, mutta saman päivän iltana muistin, että minulla on vielä muutama kerä sitä samaa lankaa mistä olin kadonneen pipon kutonut. (Juu, täällä ruotsinkielisellä pohjanmaalla me kudotaan silloinkin, kun neulomme ;) Illan mittaan sitten aloin hänelle uutta pipoa kutomaan ja seuraavana päivänä neuletreffeillä se sitten valmistuikin... Ja aavistuksen liian isona. Peittyypä korvatkin kunnolla hänen fillaroidessa töihin ja takaisin. Mutta mutta... Joskus on pipon syytä olla pienempi ja koska lankaa vielä oli niin kudoin sitten sen pienemmänki. ♡


Myös itselleni on pipo valmistunut jo aiemmin,  mutta lankojen päättely jälleen kerran sotki "aikataulun".
Mä niin rakastan tuota oksakuvioo tuossa alareunassa!
Kiitos avusta Airiseni! Olet kovin ♥



Ööh, kuten niin monta kertaa ennenkin itselleni kutoessa jää viimeistely =kostuttaminen ja pingoittaminen väliin ja pipo pääsi käyttöön heti päättelyiden loputtua. Me like!!!

Tänään olen istunut tietokoneen edessä tai oikeastaan tietokone on istunut pöydällä mun edessä erään todella rankan urheilun vuoksi.


Palaan jälleen Nuoreen-Mieheen.. hän on pelannut uppopalloa jo monta vuotta ja saavuttanut nuorten sarjassa sekä pm, että sm-mitaleita myös em-mitalin. Eilen hän lähti Hämeenlinnaan, josta uppopallon eurooppa-liiga pyörähti käyntiin. Tällä kertaa miesten sarjassa. Ja pakko on äidin ylpeydellä sanoa, että hienosti hän jaksoi niiden "aikuisten-äijien" kanssa vääntää siellä 4m syvyydessä. Ja mikä tärkeintä, hän viestitteli, että päivä on ollut kiva eikä tällä kertaa ole ottanut paljon osumaa eikä ole rikkonut paikkojaan.
Uppopallo piirit on aika pienet ja osa pelaajista pelaa useammassakin joukkueessa. Niin myös Nuori-Mies. Tämän liigakierroksen hän pelaa moskovalaisessa Betta-joukkueessa.

On tuo vaan hurja laji en muuta osaa sanoa..

Loppuilta tässä kuluukin tv:n edessä. Katseluvuorossa jälleen kerran


Oiskohan tässä höpötystä tarpeeksi?  Juttelin perheen Nuoren-Naisen kanssa puhelimessa juuri ja hän muistutti, että hän ei pääse kommentoimaan blogiani. Whaaaaat????
Pitää katsoa jos löytäisin siihen jonkin syyn ja jos jostain kumman syystä osaisin asialle jotain tehdä. Seuraavaan kertaan siis.. Pitäkää huoli itsestänne!



♥ Pia-Marina


5 kommenttia:

  1. Oot sitten tapojesi orja!
    Kudot neuloessa ja pingotat nupissas :)
    Eikö 'oksa'pipo istukkin päähän hyvin?
    Mukavia ajatuksia päiviisi vaikka syksyn pimeys päälle painaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mihinkä kissa karvoistaan pääsis ;)
      Istuu joo.. menin mummulle vähän lupaileen että joulupukki saattaa hänelle tuoda oksapipon, mutta saas nähdä kuin käy. Tuntuu oudolta ajatus että kierrettäis kaupassa hänen kanssaan samanlaiset pipot päässä..

      Poista
  2. Hieno toi oksapipo on. Ei tulis tämän neulojan puikoilta kuin sutta ja sekundaa.

    VastaaPoista