sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Vanhasta ikivanhaan

Pitkän työpäivän jälkeen sanot:
-Olen jo vanha.
Istun hiljaa sinua katsellen
ja näen harmaissa hiuksissasi
valonsäteen,
ja silloin kuin itselleni sanon:
-En ole huomannut.
-Viljo Kajava-



Monta kertaa olen ajatellut, että on pakko saada vanhan poljettavan Singerin kone esille, koska tiesin sen kauniiksi. 

Niinpä sitten pyysin isin apuun, kun CRPStä johtuvan aistiyliherkkyyden tiesin, että itse en mitenkään voi konetta esille ottaa...

Kone on kaunis joo, mutta pöytätaso näyttää helvetilliseltä






Samalla siinä sitten kysyin isiltä, kuinka voisin pöytätason korjata. Juu, ei muuta kuin viiluttaa uusiksi. Helppo homma, ostat viilua ja silität sen paikoilleen..

Ööööh!!!

Kaksi viikkoa katselin tuota hirveää pöytätasoa kunnes tänään sain kuningasajatuksen...


Jossain minulla pitäisi olla iso muovikassillinen yli 20-vuotta sitten virkattuja lappusia joista piti tulla päiväpeitto. Ei tullut ei! Lappuja oli sen verran, että ei paljon olisi tarvinnut virkata lisää niin tarvittava määrä olisi koossa. Tiesin kuitenkin satavarmasti, että En Ikinä alkaisi peittoa neulomaan kokoon.

Laput löytyivät ilokseni ensimmäisestä paikasta mistä etsin ja samalla löytyi myös eräs täysin uudenveroinen nahkatakki (JEE!!!), joka on ollut hukassa pitkään. Siitä piti tulla DIY juttu -ehkä pian tuleekin.

Kaivoin pussin esille, kauhistelin äklöä hajua ja kiikutin laput tuulettumaan. Sillä aikaa mietin, josko sittenkin virkkaisin peiton..  
Tekosyyksi päätökselle etten virkkaa käytin sitä, että en muista mistä lappusten ohjeen sain. 

Istahdin (lue: makaan läppäri sylissä ) koneelle ja just, ihan äsken muistin kenen ohje on ja mistä sen löytää --->

(Kuva napattu netistä, Mary Olki-virkattuja vuodepeitteitä)

Kuningasajatus (oli pakko katsoa Wikipediasta mitä moinen sana oikeasti tarkoittaa) jatkui
 siten, että päätin virkata lappusista koneen päälle liinan.
Sanoista tekoihin..

Kukkien väliin jäi kolot, koska pieniä välikappaleita ei samasta pussistä löytynyt. Päätin siis neuloa samoja kukkia työn nurjalle koloja peittämään.


Kovasti tarvitsee hienosäätä tuota viritelmää ennenkuin se läpäisee lopullisen laadunvalvontani, mutta saa kelvata näin siihen asti...


...siihen asti, kun kissat repivät sen alas...



Loput laput odottelevat pussissa roskiin menoa. Vai pitäisiköhän ne pestä ja valkaista niin niistähän voisi silloin keksiä vaikka mitä!
Mitäs sinä suosittelisit tekemään?











(Pitkästä aikaa kuvat napattu kameralla eikä tabletin kameralla...)



6 kommenttia:

  1. Ihan uteliaisuuttani kysyn, oletko testannut tuon vanhan ompelukoneen toimintakykyä? Tv. Möykky

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Möykkyseni <3 En ole testannut muuta kuin sen verran että huomasin, ettei mitään tapahdu vaikka poljinta polkee... sääli, koska näillä koneilla ei farkun saumatkaan olisi ongelma..

      Poista
  2. Älä vaan heitä pois! Voit tehdä niistä ikkunoihin koristeita tai sitten ompelet tyynyliinojen päälle koristeeksi. Serkkuni kovetti pieniä pitisiä liinoja (olisiko ollut sittenkin tähtiä) ja laittoi nauhaan roikkumaan kivasti ikkunaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo vielä kiikuttanu roskiin niitä. Päättelin, että kadun jos heitän.. Ei kai niitä muuten ois tullu montakymmentä vuotta säästeltyä ;)

      Poista
    2. Hei juu... niistä vois tulla kiva koko vessan ikkunan peittävä verho..

      Poista